Miesten maailmasta... perheyritykseen!

Kaikki yritysten omistajat eivät unelmoi liiketoimintansa siirtämisestä lapsilleen tai eniten tarjoavalle. Joskus yrittäjän tiellä tulee vastaan tunnollinen ja työteliäs työntekijä, josta tulee ”luonnollinen” jatkaja.

Matkamme suuntautuu Etelä-Ranskaan, Martiguesin kylään, joka sijaitsee 40 km Marseillesta länteen. Meitä vastassa ovat Gérard Loubet (Transbennes-yrityksen entinen johtaja), Freddy ja Rosy (nykyiset johtajat) ja Rémy Vandenbussche (näiden poika, kuljettaja Transbennesillä). Vilkas keskustelu käytiin palmupuiden siimeksessä kauniina kesäaamuna.

Vasemmalta: Juan RODRIGUEZ, Françoise DOBIGIES, Kevin RODRIGUEZ, Roberto TRECASSE, Alain PEREZ, Pascal COLOMBANI, Rosy VANDENBUSSCHE, Freddy VANDENBUSSCHE ja Rémy VANDENBUSSCHE.

Voisitteko ystävällisesti vuorollanne esittäytyä?

Gérald: Olen Gérald Loubet. 72 ja 1/2 vuotta, onnellisesti eläkkeellä. Urani kuljetusalalla alkoi 18-vuotiaana, ilman lanttiakaan omaa rahaa. Tiesin, mitä halusin: uuden Scanian, ja sain sen leasingillä. Tuolloin pystyi vielä aloittamaan tyhjätaskuna, enää se ei onnistu.

Vuonna 1986 perustin kuljetusliikkeeni, jonka nimeksi tuli Transbennes.

Freddy​​​​​​: Minä olen Freddy Vandenbussche. Olen tasan 10 vuotta Gérardia nuorempi, toisin sanoen 62 ja 1/2 vuotta (nauraa). Työskentelin 6 vuotta Belgian armeijassa, ennen kuin ryhdyin pitkän matkan kuljettajaksi.

Tulin vuonna 1996 Transbennesiin kuljettajaksi.

Rosy:Ristimänimeni on Carmen, mutta kaikki tuntevat minut Rosyna, ja siksi minua kutsutaan. Olen Freddyn vaimo ja hänen kanssa Transbennesin toinen johtaja vuodesta 2013.

Rémy:Minä olen Freddy, Carmenin poika. Täytin 30 tänä vuonna. Sain kuorma-autokortin vuonna 2013 ja aloitin heti työt Transbennesissä kuljettajana: ei uskoisi ihmisestä, jolle tulee kuorma-autossa matkapahoinvointia... siis jos en itse aja!

Gérard, voitko kertoa meille lyhyesti Transbennesin historiasta lähtöösi vuonna 2013 saakka?

Gérald:Perustin Transbennesin Martiguesissa vuonna 1986. Mukana olivat myös veljeni Jacques ja Alain, jotka olivat osakkaita ja kuljettajia yrityksessä. Vuosikymmen myöhemmin ostin Transki-nimisen pienen, kolmen auton yhtiön, joka on erikoistunut lyhyen matkan tavarakuljetuksiin. Sulautin nämä kaksi yhtiötä, jolloin kalustoa oli seitsemän autoa.

Samana vuonna 1996 palkkasin Freddyn kuljettajaksi.
 

Näin nopeasti, että hän teki kovasti ja tunnollisesti töitä. Pikku hiljaa annoin hänelle lisää työtehtäviä, myös vastuuta. Tiesin, että lopetan työt ennemmin tai myöhemmin, ja minulla itselläni oli vain tytär, joka ei ollut kiinnostunut yrityksen jatkamisesta.

Sain tarjouksia asiakkailta, jotka halusivat ostaa Transbennesin itselleen. Kun aloittaa yrityksen tyhjästä, sen luovuttaminen ei perustu pelkästään rahaan. Myös tunteet nousevat pintaan... olen hyvin tunteellinen tällaisissa asioissa!

Kaikki kuljettajat tiesivät, että Freddy ottaa sen jatkaakseen. Kaikki kävi kuin luonnostaan, kun luovutin Transbennesin Freddylle ja Rosylle vuonna 2013.

Freddy ja Rosy, miten sukupolvenvaihdos sujui?

Freddy: En kaunistele asiaa: kun yritys virallisesti siirtyi Gérardilta, se oli yhtä helvettiä. Muut kuljettajat olivat kateellisia, vaikka he olivat tienneet jo vuosia, että minä jatkan aikanaan yritystä.

Rosy: He ajattelivat, että Gérard oli lahjoittanut yritykset meille tuosta vaan...

Freddy: Rosy heräsi usein keskellä yötä. Kuljettajista aiheutui meille paljon harmia. He lähtivät yksi toisensa jälkeen. Sitten Rémy aloitti työt. Onnistuimme vähitellen muodostamaan hyvän tiimin erinomaisia kuljettajia.

Miten te jaatte työt nykyään?

Freddy: On tärkeä muistaa, että Rosy suoritti todistuksen ammatillisesta pätevyydestä. Transbennesin jatkaminen oli meille käytännössä perheen ponnistus.

Minä vastaan nykyisin kalustosta ja kuljettajista. Hallinto – myös kaikki lakitekniset asiat – ovat yksinomaan Rosyn erikoisalaa. Kolmen vuoden ajan Rémy on auttanut minua kuljettaja- ja asiakassuhteiden hoidossa.

Meillä on tavallaan kolmen hengen johtoryhmä.

Rémy, oliko täysin selvää, että sinä otat yrityksen jatkaaksesi?

Rémy: Pidän työstäni. Vaadin itseltäni enemmän kuin muilta kuljettajilta. En halua, että minut nähdään pomon poikana, joka voi häärätä firmassa niin kuin haluaa. Nousen tikkailla puola puolalta. Nyt olen yhtiön vanhin kuljettaja. En ota silti paineita, katsotaan mitä tapahtuu...

Freddy, onko sinulle tärkeää, että yhtiö pysyy perhepiirissä?

Freddy: Jos näin käy, sitä parempi. Jos ei, ei sillä ole väliä. Transbennesillä ei ole pomoa, ei esimiestä eikä esinaista, eikä pomon poikaa. Meillä on hyvässä hengessä työskentelevä tiimi, joka koostuu miehistä ja naisista (Rosysta ja yhdestä naiskuljettajasta). Meidän mottomme on: minä rapsutan sinun selkääsi, rapsuta sinä minun, ja se toimii joka tasolla.